Japanilainen aikakausinimi

Japanilainen aikakausinimi (jap. 年号, nengō) on Japanissa yleisesti käytössä oleva kalenterijärjestelmä, jossa aikaa mitataan kausittain. Esimerkiksi vuosi 2017 on Heisei-kauden vuosi 28.

Kuten muualla Itä-Aasiassa, aikakausien käyttö on lähtöisin kiinalaisesta keisarillisesta ajanlaskujärjestelmästä. Japanin järjestelmä on kuitenkin itsenäinen kiinalaisista, korealaisista ja vietnamilaisista aikakausimerkinnöistä, ja ainoa niistä yhä käytössä oleva. Järjestelmä otettiin alun perin käyttöön vuonna 645 keisari Kōtokun hallituskaudella. Ensimmäinen nengō oli nimeltään "Taika", ja se juhlisti suuria poliittisia Taika-uudistuksia. Järjestelmän käyttö katkesi 600-luvun lopussa, mutta se otettiin pysyvästi käyttöön taas vuonna 701 keisari Mommun hallituskaudella. Sen jälkeen aikakausinimiä on annettu jatkuvasti nykyaikaan saakka.

Ennen Meiji-kautta aikakausinimestä päättivät hovin virkailijat. Kaudet vaihtuivat usein: uusi nengō aloitettiin yleensä vuoden tai kahden sisällä uuden keisarin valtaannoususta, ja uusi aikakausi aloitettiin myös usein 60 vuoden kierron ensimmäisenä, viidentenä ja 58. vuotena, sillä ne olivat pahaenteisiä vuosia onmyōdō-kosmologiassa. Aikakautta vaihdettiin myös muiden onnekkaiden tapahtumien tai luonnonkatastrofien yhteydessä.

Historiallisesti nengōn ensimmäinen päivä alkoi milloin keisari halusi, ja ensimmäinen vuosi jatkui seuraavaan kuukalenterin uuteenvuoteen, joka aloitti aikakauden toisen vuoden. Aikakausien nimiin heijastuu usein niiden aloittamissyy: esimerkiksi nengō nimeltä Wadō (jap. 和銅, "japanilainen kupari") otettiin käyttöön Nara-kaudella, kun Chichibusta oli löydetty kuparia.

Meiji-restauraatiosta vuodesta 1868 alkaen kausien nimet ovat vaihtuneet vain keisarin vaihtuessa. Modernissa käytännössä nengōn ensimmäinen päivä alkaa heti keisarin noustessa valtaistuimelle ja aikakauden ensimmäinen vuosi päättyy 31. joulukuuta. Vuodet seuraavat gregoriaanista kalenteria. Esimerkiksi Meiji-kausi kesti 30. heinäkuuta 1912 asti kun keisari kuoli ja uusi Taishō-kausi julistettiin alkaneeksi. Vuosi 1912 on siten sekä "Meiji 45" että "Taishō 1". Käytännöstä tuli laki vuonna 1979 aikakausinimilain (jap. 元号法, gengō-hō) myötä. Kuolemansa jälkeen keisarille annetaan hallitusaikakautensa nimi. Nykyistä keisaria ei kutsuta Japanissa aikakausinimellä ja omankin nimen (esimerkiksi Akihito) käyttö on harvinaista, vaan keisariin viitataan yleensä termeillä tennō heika (jap. 天皇陛下, "hänen majesteettinsa keisari") tai kinjō tennō (jap. 今上天皇, "nykyinen keisari").